Koeajossa Merida Mission

Alamäet ja tasamaat sujuvat

Ensimmäisenä testipäivänä tarjoutui hyvä mahdollisuus testata Missionin alamäkiominaisuuksia taatusti kovassa vauhdissa – ohjatun lenkkimme vetäjänä toimi Meridan pitkäaikainen brändilähettiläs José Hermida, maastopyöräilyn olympiamitalisti ja maailmanmestari vuosimallia 2010. Paukkasin erään tauon jälkeen Josen takarenkaaseen kiinni kärrypolun viettäessä jyrkemmin alamäkeen ja totesin varsin nopeasti ex-mestarin alamäkitaitojen olevan vieläkin varsin korkealla tasolla. Reitti oli jyrkkää ja kapeaa hiekkabaanaa höystettynä yllättäen eteen tulevilla tosi syvillä ja aivan sikin sokin menevillä vesiurilla sekä varsin kookkailla kivenmurikoilla. Jouduin mukauttamaan ajotekniikkaani sekunnin verran liian kauan ja ajovirheen seurauksena eturengas pamahti kiveen kerran ja heti perään toisen ja ”käärmeenpurema” vei ilmat renkaasta. Pikainen stoppi, plugi renkaaseen ja matka pääsi jatkumaan.
Missionin vakiokokoonpanon keskeltä sileät ja todella rullaavat Good Yearin XPLR Slick -renkaat 40 millin leveydessä eivät ole se optimaalisin valinta nopeaan alamäkiajoon asfaltin ulkopuolella, mutta pyörä itsessään on tosi looginen ja helppo ajaa erityyppisissä alamäissä. Ajotuntumassa yhdistyy mielestäni hyvällä tavalla perinteisen cyclocrosspyörän ketteryys ja gravelpyörän vakaus. Yhdistelmä tuo nopeaan ajoon juuri sopivan annoksen vakautta, mutta hitaammissa kohdissa ja yllättävissä tilanteissa ketteryys palkitsee kuljettajan. Erityisesti vähemmän ajaneita helpottaa myös melko matalla dropilla varustettu ja alhaalta selvästi leveämpi ohjaustanko, joka tarjoaa mukavamman ajoasennon alaotteelta, hieman lisävakautta hankaliin ja kovavauhtisiin paikkoihin, sekä toisaalta hyvän kirituntuman.

Liitää ylämäkeen

”Hei Antti, voisi olla hyvä, jos et ajaisi ihan noin kovaa. On huono juttu, jos porukkaa tippuu ja joltain sattuu vaikka menemään rengas puhki yksin jäädessä.”
Toisen päivän lenkillä pääsemme itse asiaan reitin suuntautuessa hotellin läheiselle vuorelle. Kuulen jonkun kertovan lenkin alkuvaiheessa päivän päänousun olevan peräti 14 kilometrin luokkaa. Aloitamme nousun kohtuullisella vauhdilla ja porukka alkaa hiljalleen hajoilemaan pienemmiksi ryhmiksi asfaltin vaihtuessa kapeammaksi soratieksi. Meidän ryhmäämme jää ehkä kuutisen kuskia ja arvelen vauhdin perinteisesti kiihtyvän nousun loppua kohden. Huomaan pysytteleväni vaistomaisesti porukan kärkipäässä. Enhän halua Fillarin edustajan häviävän kansainvälisen lehdistön mahdollisessa mittelössä, vaan päinvastoin haluan virtuaaliset mäkipisteet itselleni ja toisaalta myös hyvän treenin alkavaa crossin kisakautta varten.
Nousu on kohtuullisen helppoa ja hyväpintaista hiekkatietä, jota maustavat jälleen satunnaiset isohkot vesiurat ja tiukat mutkat. Sileät renkaat pitävät yllättävän hyvin hiekkapinnalla putkelta mutkista kiihdytettäessä ja geometria toimii todella mainiosti tämän tyyppisessä ajossa – melkein kuin maantiepyörällä ajaisi. Siirryn seuraavaksi Ruotsin edustajan Tobiaksen kanssa porukan kärkeen ja alan kiristämään tahtia hiljalleen. Pyörä yksinkertaisesti motivoi ajamaan kovempaa ja pian puhe loppuukin ympäriltä kokonaan. Lopulta mäen päälle tultuamme Tobias toteaa
tehomittarinsa näyttäneen jo pitkän aikaa yli 350 watin lukemia. Syytän itse pyörää korkeaksi karanneista tehoista ja koitan näyttää hieman pahoittelevalta. Onnistun siinä ilmeisen huonosti – Meridan edustaja kehottaa kohteliaasti minua olla ajamatta ihan noin kovaa. No, kisahenkistä pyöräähän tänne toisaalta tultiin testaamaan ja sellaisena Mission onkin todella mainio laite.
Hiekkateiden lisäksi Mission toimisi varmasti myös mainiosti maantiepyörän korvikkeena vaihtamalla alle hyvät maantierenkaat ja hieman 42-piikkistä vakiota suuremman eturattaan. Tällä kokoonpanolla pyörä olisi kuin kotonaan vaikkapa Mallorcan kevätleirillä ja sopivalla rengastuksella sillä olisi ilo kartoittaa myös reittejä asfalttien ulkopuolella.