Päivässä Everestille – ja ylikin
Iisalmelainen Kalle Kauppinen (47) alkoi varhaisena lauantaiaamuna kivuta Vuokatinvaaran nousua. Urakka päättyi, kun pimeä oli laskeutunut elokuiseen iltaan. Mittariin kertyi päivän aikana 10 007 nousumetriä.
Fillari tapasi Kallen pari viikkoa huikean urakan jälkeen Iisalmen Paloisvuoren maisemissa.
Mistä ajatus everestaamisesta syntyi?
Lopetin kilpailemisen pyöräilyssä lähes kokonaan muutama vuosi sitten. Halusin kuitenkin jotain tavoitteita harjoitteluuni ja ajatus Everesting-haasteesta oli kiehtonut minua jo useamman vuoden. Olin harjoitellut tänä vuonna hyvin ja loppukesällä oli sopivasti aikaa toteuttaa haave.
(Uutinen jatkuu mainosten jälkeen.)
Miksi valitsit paikaksi Vuokatinvaaran?
Mietin useampia paikkoja. Täällä Iisalmessa on niin loivia nousuja, että matkaa 8 848 nousumetriin olisi kertynyt 500 kilometriä. Vuokatinvaaran nousun korkeusero on 129 metriä ja se on 1,7 kilometriä pitkä. Keskijyrkkyys on 9,1 prosenttia. Kokonaismatka jää siellä noin 250 kilometriin.
Millaisella pyörällä ja taktiikalla olit liikkeellä?
Minulla oli Augmentin maantiepyörä. Olisi kannattanut vaihtaa takapakka, sillä se oli aika kireä. Tästä kertoo 60 kierroksen keskimääräinen kadenssi.
Aloitin nousemisen aamukahdeksalta. Tankkauspiste oli nousun päällä. Join urheilujuomaa ja söin energiakarkkeja ja voileipiä. Merisuolaa nappasin säännöllisesti. Energiaa kului 10 000 kilokaloria. Energiat riittivät hyvin.
Yksi nousu vei seitsemän ja puoli minuuttia ja lasku reilut kaksi minuuttia. Nousin vaaralle 78 kertaa. Tauot pidin lyhyinä, etteivät jalat kylmene.
Miksi 10 000 nousumetriä?
Ajattelin, että jäisi harmittamaan, jos en ajaisi 10 000 metriä, kun 8 850 metriä on kuitenkin niin lähellä kymppitonnia. Mittariin kertyi lopulta 10 007 nousumetriä ja 250 kilometriä.
Kauanko meni?
Aktiivinen ajoaika oli 15.18 tuntia, taukojen kanssa reilut 17 tuntia. Nousussa keskinopeus oli 10–11,5 kilometriä tunnissa. Keskiteho koko matkalla oli 215 wattia. Ylämäissä pidin tehon mahdollisimman tasaisesti 240–260 watissa.
Kuinka pää kesti?
Kolmen tuhannen metrin kohdalla ajattelin, että tämä kestää todella kauan. 5 000 metrissä homma alkoi olla pääkopalle helpompaa. Siitä sitten menin aina tuhat metriä kerrallaan.
Onneksi oli kavereita kannustamassa ja naisystävä toi Iisalmesta lampun, sillä huomasin, että viimeiset tunnit olisivat pimeitä. Sain urakan valmiiksi yhden jälkeen yöllä.
Paljonko pyöräilet ja mitä muuta teet?
Pyöräilen maantietä, gravelia ja maastoa 6 000–7 000 kilometriä kesässä. Talvella hiihdän. Viime talvena tuli 3 000 kilometriä hiihtoa. Harjoitusta tulee 550–600 tuntia vuodessa.
Kilpailin vuosituhannen vaihteessa ampumahiihdossa. Osallistuin muutamiin maailmancupeihin ja voitin SM-hopeaa.
Tänä kesänä ajoin 500 kilometrin maratonpyöräilyn Kilpisjärveltä Tornioon. Lomalla Pohjois-Italiassa tuli ajettua mäkiä maantie- ja maastopyörällä. Aikaisempina vuosina olen ajanut Transalpin maastopyörällä kolme kertaa.
”Ensi vuonna voisi yrittää ajaa tupla-Everestin, 18 000 nousumetriä. Siinä menisi reilut 35 tuntia”, it-alalla työskentelevä Kalle Kauppinen pohtii.
Teksti ja kuvat Markku Pulkkinen
